Vuoren kantaja

 Katsoin taannoin television jumalanpalvelusta. Siellä saarnan pitävä pappi kertoi kahdenlaisista ihmisistä, miten he suhtautuvat kohtaamaansa vuoreen. Toiset lähtevät ylittämään vuorta ja toiset ottavat vuoren harteilleen kantaakseen, Kumpaan ryhmään minä kuulun?

Olen kehitellyt mielessäni, mitä kaikkea tämä kaikki voisi tarkoittaa? Mitä on olla vuoren ylittäjänä ja mitä sitten vuoren kantajana?

 

Annoin mielikuvitukseni, luovuuteni, fyysiset ja psyykkiset reaktioni viedä ajatukseni eteen päin ja maalata itselleni kuvia molemmista vaihtoehdoista. 

Mitä on olla vuoren kantaja?

Katselin ensin vuoren kantajaa. Näin ihmisen makaamassa maassa, iso taakka selässään. Hän ei pääse sieltä mihinkään taakan painon tähden. Näen että hänellä on tuskainen olo. Hengitys kulkee vaivalloisesti taakan alla. 

Pysähdyn vuoren kantajan luo ja kyselen kuulumisia. "Ihan hyvää" kuului vastaus. 

 "Olet maannut tässä jo tovin, mitä sinulla on oikein kannettavana?" 

"Rahahuolia, terveyshuolia ja huolia ihmissuhteista. Murehdin myös maailman tapahtumista ja pelkään, mitä kaikkea voikaan tapahtua." hän vastasi. 

Aha, miten sinä ajattelit selvitä niistä? 

"Haaveilen paremmista ajoista ja odotan ihmettä. Vuori painaa niin paljon, etten jaksa muuta tehdä. Haaveilu helpottaa tuskaa hetkeksi ja ihmeen odottelu antaa toivoa. Ehkäpä joku tulee ja auttaa minua. Ottaisi pois tuskani."

Kiitin häntä tästä pienestä keskusteluhetkestä ja jatkoin matkaani. Tunsin kuinka ahdistus valtasi mieleni. Onko elämä sitä sitä, että makaa vatsallaan maassa huolten vuoren alla toivottomana ja odottaa vaan ihmettä. Eikö asioille voi tehdä mitään?

... entä sitten vuoren ylittäjä? 

Pienen matkaa kulkiessani näin toisen henkilön. Hänellä oli pieni reppu selässä, jossa oli eväitä ja juomista, keppi toisessa kädessä, lenkkikengät jalassa ja kartta toisessa kädessä. Hän tutkaili vuorta ja välillä karttaa. Pysähdyin hänen luokseen ja haastattelin häntä.  Hän kertoi lähtevänsä ylittämään vuorta. Suunnitelmia kyllä on, mutta pelottaa, mitä matkassa mahtaa ja voisi tapahtua.. Vuoren korkeus  ja jyrkät vuoristopolut tuntuvat tosi haastavilta. Mitä jos hän ei jaksakaan ylittää vuorta. Mitä jos hän kompastuu ja putoaa alas kapeilta vuoristopoluilta, mitä jos...

Henkilö kertoi, että peloista huolimatta hän aikoo lähteä liikenteeseen. Aivan kuin sisäinen pakko  työntäisi häntä  eteenpäin. Hän rauhoittelee itseään sillä, että hänellä on kartta, hyvät välineet ja eväät. Matkalla saattaa vielä nähdä toisiakin vuoren ylittäjiä. Heidän kanssaan voi hetken keskustella ja heiltä voi saada tarvittaessa apua.

 Hän kertoi myös, mikä on se tunne, kun pääsee perille. On kävelty, on jännitetty, on kiivetty, on pelätty, mutta on päästy perille. Voittajan ja onnistumisen tunne, se on niin mahtavaa..

Kiitin haastattelusta ja toivotin vuoren ylittäjälle hyvää ja turvallista matkaa.

Jälleen mietin vuoren kohtaajia. Molemmissa nähdään kyllä vuoren korkeus ja sen yli pääsemisen haasteet. Ensimmäisessä odotetaan ihmettä, apua joltain toiselta ihmiseltä, yhteisöltä, yhteiskunnalta, ihmeeltä, Jumalalta tms. Toisessa vastuu lähtemisestä on itsellä, mutta voi kuitenkin saada apua toisilta, ehkäpä Jumalaltakin. Kumpi haluaisin olla?

 Näiltä näkymin haluaisin kyllä olla vuoren ylittäjä. Vaikka se vaatisi minulta paljon enemmän, mutta se antaisi toivoa ja perille päästyä onnistumisen tunteen. Sitä minä haluan.

Mietin myös sitä, että me ihmiset olemme niin erilaisia. Osa tarttuu heti toimeen, kun vuori tulee vastaan. Osa jää ensiksi pohtimaan ja toimii pohtimisen jälkeen. Joku lamaantuu täysin ja jää vaan makaamaan. Toinen taas reagoi syyllistämällä vuorta ja levittämällä pahaa oloaan eteenpäin.

Varmasti vuoreen reagointitapoja on vielä muitakin. Se on myös muistettava, että jokaiselle ihmiselle se oma vuori on korkea, vaikka se toisesta voi tuntua pieneltä mäen nyppylältä. Emme koskaan tiedän täysin toisen elämästä kaikkea. 

Se on tärkeää, miten kohtaamme vuoren? Jäämmekö makaamaan vai yritämmekö ylittää vuoren?

Kumpi sinä haluaisit olla? Vuoren kantaja vai ylittäjä? Miten sinä kohtaat vuoresi?

Kuvat Bixabay

Mitä on mielen hyvinvointi ja miksi se on tärkeää?

 

 

 

Olen niin surullisena seurannut uutisia monien lahjakkaiden, varsinkin nuorten kuuluisuuksien  elämän itseaiheutetuista ennen aikaisesta loppumisesta. Viime kevään ja kesän aikana niitä on valitettavasti ollut monia, niin täällä Suomessa kuin ulkomailla.  

 Samoin olen  surullisena ja huolestuneena seurannut, kun puhutaan ihmisten pahoinvoinnista, varsinkin nuorten pahoinvoinnista. Tämä ilmenee usein  mielettömänä tuntemattomiin kohdistuvana väkivaltana, perheväkivaltana, someraivona ja tietysti päihteitten käyttönä  ja ennen aikaisina päihdekuolemina.

Olen itse aktiivinen somen käyttäjä. Olen huomannut kuinka somekäyttäytyminen on muuttunut vuosien saatossa. Itse asiassa olen ollut usein todella järkyttynyt someraivosta, jota esiintyy, varsinkin poliitikkoja kohtaan ja myös politiikoilla. Sen ymmärrän, että meillä on ja pitää olla mielipiteen ilmaisun vapaus. Siinä kuitenkin jokaisen on hyvä miettiä, mitä ilmaisee ja miten. Parantaako se maan asioita jos esim. puututaan ja mollataan toisen ulkonäköä, kaivetaan kaiken maailman saastat menneisyydestä jne. Toki on asioita, joihin ei voi eikä saa olla puuttumatta, vaikka asiat olisivat tapahtuneet vuosia sitten.  

 Some on tehnyt mahdolliseksi sanoa asioita, joita et kehtaa sanoa  toiselle kasvokkain. Kuitenkin kirjoitettu sana jää  muistiin ja usein kirjoitetaan esim. Facebookissa omalla nimellä. Sitä ei ehkä ajatella, että ilkeilemällä toiselle julkisesti, häpäiset myös itsesi julkisesti.

Olen myös miettinyt politikkojen käyttäytymistä. Viime keväänä ennen eduskuntavaaleja heidän käyttäytyminen toisiaan kohtaan oli välillä todella huonoa, huudettiin päälle, ei kuunneltu toisen ajatuksia, keskeytettiin toisen puheet. Vain omalla mielipiteellä oli väliä. Samoin oppositio höykytti vallassa olevaa hallitusta roisin ottein ja tämä jatkuu. Nykyinen oppositio höykyttää  nykyistä hallitusta ja hallitus oppositiota. Kumpikaan osapuoli ei anna piiruakaan periksi.. Itselleni tästä kaikesta tuli ja tulee välillä niin paha olo, että oli pakko pitää politiikkapaastoa. Voisiko tässä sanoa, mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Onneksi presidentin vaalit sujuivat hyvien käytöstapojen mukaisesti ja Suomi on saanut uuden presidentin.

Olen huomannut sen, että et voi puhua politiikasta, tasa-arvoisesta avioliitosta, uskonnosta ja yleensäkään mistään isommasta asiasta kuin vain samoin ajattelevien kesken. Muutoin sinut lytätään jo alkumetreillä vihaisesti. Kuitenkin itse ajattelen ja peräänkuulutan kuuntelevaa keskustelua, jossa voisin toisen ajatuksesta ja mielipiteestä jopa oppia jotakin. Ei se ole keneltäkään pois, jos kuuntelee  ja kuulee toisen mielipiteen ja ajatuksen yrittäen edes vähän ymmärtää sitä. Ei se vie minun ajatuksilta pohjia pois vaan voi joskus jopa antaa jotain uutta näkemystä. Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Eikä toinen ole tyhmä, vaikka hän ajattelee eri lailla. Se on hänen oikeutensa. Toisen kunnioittamista peräänkuulutan.

Nämä kaikki mielestäni kertoo ihmisten  mielen pahoinvoinnista.

 Tähän aikaan liittyy myös hyvin olennaisena ajatus: Jotta voin paremmin, niin minun pitää saada apu jostain ulkopuolelta - nyt ja heti. Jollei tätä apua saada heti, niin voidaan todella pahoin. Syytetään maahanmuuttajia, syytetään rasismia, syytetään terveydenhoitoa, syytetään koulujärjestelmää, syytetään kelaa, syytetään kirkkoa, syytetään rahapulaa ,syytetään poliitikkoja, syytetään, syytetään ja vihataan. En sano, etteikö näissä monissa todellakin olisi parantamisen varaa, jotta ihmiset saisivat avun nopeammin ja voisivat paremmin. Niihin en puutu tällä kertaa, vaan haluaisin heittää ilmaan kysymyksen: Mitä itse voin tehdä, jotta voisin paremmin? Mitä voin tehdä oman mielen hyvinvointini eteen? Mihin voisin sitoutua? Mistä kaikesta olen itse vastuussa?

Mitä on mielen hyvinvointi?

Mielen hyvinvointi kuvaa henkilön kokonaisvaltaista hyvää mielenterveyttä ja sisäistä tasapainoa. Kun mieli voi hyvin, ihmisellä on pääsääntöisesti positiivinen mieliala, hän hallitsee tunteensa ja osaa ilmaista niitä. Hänellä on kykyä selviytyä stressistä, ihmissuhteet ovat terveet ja elämällä on tarkoitus. Lisäisin vielä, että kun mieli voi hyvin, ihmisellä on kyky tuntea onnellisuutta, ainakin ajoittain. Tämä kyllä liittyy tunteisiin, mutta halusin ottaa tämän erikseen, koska koen sen olevan niin tärkeä. Minusta hyvä kysymys on, olenko tuntenut onnellisuutta/tyytyväisyyttä viimeisen kahden viikon aikana? Jos olen niin mielen hyvinvointini ei ole hirveän huonolla tolalla. 

Mielen hyvinvointi ei todellakaan tarkoita, etteikö joskus olisi masentunut, surullinen ja olisi ongelmia ihmissuhteissa. Ihminen voi kokea myös stressiä ja elämän tarkoituksellisuus voi välillä hävitä.

Jos mieli voi pääasiallisesti hyvin, niin ihmisillä on kyky selviytyä vastaan tulevista haasteista. Kyky löytää keinoja stressin hallintaan, ihmissuhteitten hoitamiseen, tunteitten ilmaisemiseen ja hallintaan jne.. Kun mieli voi hyvin voi löytää itsessään niitä voimavaroja, jotta jaksaa eteenpäin ja elämä on mielekästä. Mielenhyvinvointiin liittyy tyytyväisyys omaan elämään.

Miksi mielen hyvinvointi on tärkeää?

Ensinnäkin se vaikuttaa fyysiseen terveyteen. Fyysinen terveys ja mielen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Hyvä mielenterveys vaikuttaa unen laatuun, stressin sietokykyyn ja se auttaa ihmistä pitämään yllä terveitä elämäntapoja.

Mielen hyvinvointi vaikuttaa ihmissuhteisiin. Kun mieli voi hyvin, ihmisellä on voimavaroja hoitaa ihmissuhteita. Hän pitää ne terveellä, tasavertaisella tasolla ja hän pystyy empatiaan ja läheisyyteen.

Kun mieli voi hyvin se edistää myös luovuutta. Se auttaa myös keskittymiskykyyn.

Mielen hyvinvointi edistää stressinhallintakykyä ja auttaa ihmistä selviytymään vastoinkäymisissä.

Lisäisin tähän vielä sen kuinka tärkeää on mielen hyvinvointiin panostaminen. Se voi ennalta ehkäistä mielenterveysongelmia ja vähentää niiden riskiä. Kun säännöllisesti tutkii omaa mielen hyvinvointiaan, kuuntelee herkällä korvalla vastausta kysymykseen:" Hei, kuinka minä voin?" Silloin voi myös tarvittaessa hakea apua ajoissa. Samoin ajattelen ihmissuhteissa, kun katselen kauniisti ja kuuntelen toista myös herkällä korvalla, välitän toisesta ihmisestä.. Kun näen, että läheiseni ei voi hyvin, pyrin ohjaamaan hänet avun pariin. Voihan olla, että toinen ei ota apua vastaan, mutta olen osoittanut välittäväni. Se on minun tehtäväni. Toinen kysymys on tietysti, että milloin sitä apua sitten saa, mutta toivon, että jos sitä ajoissa hakee niin sitä tarpeeksi ajoissa saa.

Haluan tällä blogillani edistää sitä ,että jokainen meistä kuuntelisi itseään, omaa vointiaan ja myös läheistään herkällä korvalla, jotta apua saataisiin ajoissa.

Ethän halua olla kuin pupu, joka työntää päänsä pensaaseen ja kuvittelee kaiken olevan hyvin. On vaan kysymys välittämisestä, itsestä ja niistä ihmisistä, jotka lähellesi olet saanut.

Vielä ihan lopuksi haluan jättää pohdittavaksi seuraavan ajatuksen. Voisiko onnellisuuden tavoittelemisen rimaa alentaa tyytyväisyyden tavoitteluksi. Kun ihminen on tyytyväinen, niin siitä seuraa usein rauha, turvallisuus ja lepo. Kun taas ihminen kokee olevansa turvassa, hän saattaakin huomata olevansa onnellinen

Kuvat: Pixabay