Mitä eläkkeelle jääminen muuttaa ja miten siitä voi tehdä elämän parhaan vaiheen?

Jäin muutama vuosi sitten eläkkeelle maailman parhaasta työpaikasta. Siellä sain viimeiset viisi työvuotta tehdä työtä, joka oli juuri minulle sopivaa ja josta iloitsin ja nautin. Ei ollut yhtään päivää, jolloin olisi ollut ikävä mennä töihin.

Kun viimeinen työpäiväni saapui, niin työkaverini olivat järjestäneet minulle sellaisen juhlan, joka ei unohdu. Täysin yllätyksenä.  Miten kekseliäitä ja huumorintajuisia työkaverini olivatkaan? Miten paljon he olivatkaan käyttäneet aikaa suunnitteluun ja toteutukseen? Sinä päivänä tunsin todellakin olevani rakastettu. Tästä oli hyvä jäädä ansaitulle eläkkeelle. Mielessäni soi vaan Juha Tapion Rakastettu kappale, kun makustelin seuraavina päivinä, mitä kaikkea olinkaan saanut työkavereiltani.

Eläkkeelle jääminen olikin sitten täysin uusi maailma. Olin tottunut aina tekemään töitä. Olin  useasti tehnyt sekä töitä, että opiskellut tai sitten olin tehnyt kahta työtä samanaikaisesti. Olen nauttinut opiskelusta ja olen nauttinut myös työn teosta. Ne ovat pitäneet minut aktiivisena. Olen tuntenut kuuluvani johonkin, olen löytänyt ystäviä ja olen saanut tyydytystä siitä, että olen voinut auttaa toista ihmistä. Varsinkin viimeisessä työpaikassani tunsin eläväni.

Jokainen voi kuvitella, että tällaisen jälkeen eläkkeelle jääminen oli varsinainen hyppy tuntemattomaan. Ensinnäkin se, että saan rahaa tekemättä mitään. Vaikka makaisin sängyssä ja syljeskelisin kattoon, niin tililleni tulee tiettynä päivänä tietty summa rahaa.

Tästä puhuin eräälle ystävälleni, joka oli jo aiemmin jäänyt eläkkeelle. Kerroin hänelle, että tuntuu niin oudolta ja vähän syylliseltä, että saan ne pienet roposet tekemättä mitään. Olin niin tottunut siihen, että työtä pitää tehdä, jotta ansaitsee jotain. Yleensäkään, miten sitä tottuu siihen, ettei tee töitä? Ystäväni totesi siihen: "Tämä eläkkeellä oleminen on niin kivaa, että jos et jaksa/halua tehdä tänään jotain, niin sen voi tehdä huomenna tai sitten joskus."

Tätä olen opetellut ja olen kyllä sitä hyvin oppinutkin. Antamaan aikaa asioille ja myös itselle. 

Kuitenkin on joitakin asioita, joihin on hyvä varautua, että ne muuttuvat. Ne voivat tulla yllätyksenä, jos niihin ei ole varautunut. Olen koonnut  muutamia niistä ja annan niihin käytännön vinkkejä, joita voit halutessasi kokeilla.

1. Ihmissuhteet

Kun olet työelämässä, sinulla on siellä ihmissuhteita. Osasta on saattanut muotoutua jopa ystävyyssuhteita. Olin itse tosiaan viimeiset viisi vuotta sellaisessa työpaikassa, jossa en koskaan kokenut olevani yksin. Jos tuli haastava asiakas, pystyin itse menemään työkaverin luo keskustelemaan.  Useasti lähellä oleva työkaveri tuli ja kysyi, että haluaisinko puhua asiasta. En ollut koskaan aiemmin kokenut tätä. Se tuntui ihanalta.

Koen olevani sosiaalinen introvertti, jolla on kyllä oma nimikin: ambivertti.  Tykkään olla ihmisten kanssa, mutta tarvitsen myös paljon omaa aikaa. Olen aina tehnyt työtä ihmisten parissa. Usein olin niin kyllästetty ihmisillä jo työpäivän aikana, että kotiin tullessa halusi vaan olla itsekseen. Toki omat ystävyyssuhteet olivat silloin myös tärkeitä, mutta usein hoitaminen ja yhteyden otto jäi toisen hartioille. Sitä vaan oli niin kyllästetty ihmisillä.

Eläkkeellä jäädessä kaikki muuttuukin yhtäkkiä. Ei ollutkaan niitä ihania työkavereita jokapäiväisessä elämässä mukana, eikä ollut enää niitä asiakkaita, joiden pulmia yhdessä ratkottiin. Tämä saattaa olla monelle tosi suuri harppaus tyhjyyteen. Varsinkin jos olet sinkku ja elämäsi sisältö on ollut työ.

Vinkki 1: Sovi säännöllisiä tapaamisia ystäviesi kanssa. Kannattaa myös harkita liittymistä itseäsi kiinnostaviin ryhmiin tai kurssille. Siellä voit tavata samanhenkisiä ihmisiä ja jopa saada kenties uusia ystäviä.

 

Vinkki2: Itse pyrin siihen, että juttelen päivittäin ainakin kolmen eri henkilön kanssa. Mielummin kasvokkain, mutta joskus riittää puhelukin. Koiralenkit ovat ihmisten tapaamiselle hieno mahdollisuus. Tämä pitää minut virkeänä ja elämässä kiinni.Elämäni avautuu muillekin kuin omalle itselleni. Se rikastaa elämääni.

2. Terveydenhuolto

Työelämässä ollessa minulla oli erittäin hyvä työterveyshuolto. Lääkärin pakeille pääsi 24/7. Oli todella suuri hyppäys siirtymisessä julkiseen terveydenhoitoon. Muistan elävästi ensimmäiset pyrkimykseni päästä lääkärin vastaanotolle. Olipa vaikeaa. Keltanokkana täytin ensin tietysti omaolokyselyn ja sieltä tuli vastaukseksi kehotus mennä heti päivystykseen. Soitin kuitenkin omaan terveyskeskukseen takaisinsoittopalveluun. Sieltä sitten aikanaan soitettiin minulle. Sairaanhoitaja kyseli oireitani ja jossain vaiheessa konsultoi lääkäriä. Ohjeeksi sain, että ota buranaa ja panadolia ja jos ei kolmeen päivään tapahdu muutosta, niin ota yhteyttä uudelleen. Olin kauhuissani, tähänkö on tultu?  Kumpaa uskon omaa oloa vai sairaanhoitajaa. Päätin uskoa sairaanhoitajaa, enkä lähtenyt päivystykseen. MIetin jo silloin niitä vanhuksia, jotka eivät osaa käyttää internettiä. Heille Maisa, omaolo ja omakanta ovat saavuttamattomia asioita. He joutuvat odottamaan oman terveyskeskuksen takaisinsoittoa tunti tolkulla, uskaltamatta mennä edes kunnolla vessaan. Eikä sitä takaisin soittoa edes aina tule. Näin on itsellenikin käynyt. Näin  oli silloin kun jäin eläkkeelle. Nykyään ei pääse lääkärin pakeille lainkaan. Ainut, mikä hoituu on hammashuolto. Sinne onneksi vielä pääsee. KIitos siitä.

Vinkki: Ole kärsivällinen ja tiukka halutessasi päästä lääkärin pakeille.Jos vaivasi todella vaivaa sinua, niin paina rohkeasti kiireellinen asia nappia.Älä ole liian kiltti. Näin ehkä saat takaisin soiton nopeammin ja ehkä pääset lääkärin vastaanotolle jonain päivänä.

3. Raha-asiat

Nuorena kun mietin ammatinvalintaani, lähtökohtani oli ihmisten auttaminen. Silloin työstä saatu raha oli toissijainen asia. Palkka ei ollut tärkeä, vaan hyvä olo  ja mielekkyys, mikä työstä tuli oli tärkeää.

Tänä päivänä kyllä ajattelen toisin. Olisinpa nuorena tajunnut kuinka tärkeä. osa raha on elämässä.

Nyt kannustan jokaista nuorta säästämään ja sijoittamaan. Tämä on sijoitus vanhuuteen ja eläkeaikaan. Kun sen nuorena aloittaa, niin eläkeikään mennessä on jo mukava summa koossa. Tämä helpottaa elämää kummasti. Esimerkiksi  jos sinulla on rahaa yksityislääkärille, niin sinulla on parempi mahdollisuus hoitaa itseäsi. Sinulla on tarvittaessa varaa ehkä laadukkaaseen palveluasumiseen jne. Tämä on surullista, mutta tällä hetkellä niin totta.

Vinkki 1: PIstä, jos mahdollista säästöön rahaa vielä eläkeikäisenäkin. PIenikin summa kuukaudessa säästöön antaa melko pian mukavan vararahaston  esim. odottamattomiin menoihin.

Vinkki 2: Pidä kirjaa menoistasi muutaman kuukauden ajan, niin näet mihin rahasi menevät ja missä olisi korjattavaa. Näin voit tehdä tietoisia valintoja ja eläkepäiväsi sujuvat ilman taloudellista stressia.

4. Päivärytmi

Työelämässä päivärytmi koostui työssä olemisen, vapaa-ajan ja nukkumisen kolmiosta. Nykyään on vapaa-aikaa ja nukkumista. Päivärytmi on tärkeää eläkkeelläkin. Nyt voit tehdä  päivärytmin itseä kuunnellen: MIkä tukisi hyvinvointiasi parhaiten? Haluatko aloittaa päiväsi rauhallisesti aamupalaa nauttien ja lehteä lukien. Sen jälkeen voit suunnitella, mitä tänään tekisit. Varaatko aikaa ulkoilulle, muulle liikunnalle vai tapaatko tänään kenties ystäviäsi.

Vinkki 1: Tee viikko-ohjelma, johon sisältyy  sekä hyödyllisiä askareita, että mukavaa tekemistä. En voi kylliksi liputtaa tässä ulkoilun ja liikkumisen puolesta. Niin kauan kun pystyy liikkumaan, kannattaa liikkua. Ulos raittiiseen ilmaan kannattaa myös mennä aina, kun se on mahdollista..

Vinkki 2: Itselläni on puhelimessä päivittäinen Tee: lista, jossa on asioita, mitä haluan  päivän aikana tehdä.  Kun olen tehnyt sen, ruksaan sen. Minulle itselleni se lisää tyytyväisyyttä ja mielen hyvinvointia, kun huomaa saaneensa jotain tehdyksi.Tässä kuitenkin on hyvä olla itselleen armollinen. Kaikkea ei tarvitse tehdä, jos ei jaksa tai halua. Tee: lista ei saa olla stressiä aiheuttava. Itselläni tämä lista on sen tähden, että tunnen itseni. Jään  niin helposti vaan telkkaria katsomaan tai nettiä selaamaan. Illalla sitten toteaisin: "Jaahas, tämä oli taas sellainen, älä tee mitään päivä". Tosin niitäkin päiviä saa olla.

5. Oma vastuu hyvinvoinnista

Kun olit vielä työelämässä, niin päivät menivät kiireessä. Ei ollut aikaa hirveästi pohtia omaa hyvinvointia. Eläkeaika antaa siihen uuden mahdollisuuden. Voit opetella tuntemaan itseää uudelleen ja paremmin. Nyt sinulla on aikaa toteuttaa unelmiasi ja haaveitasi. Voit vaikka löytää uuden harrastuksen, josta saat itsellesi mielekkyyttä ja virtaa.

Vinkki 1: KIrjaa ylös kaikkea, mitä olet aina halunnut tehdä. Ota niistä yksi tai kaksi asiaa ja ryhdy kokeilemaan. Itse löysin kirjoittamisen.

Vinkki 2: Älä unohda unelmoimista. Listaa ylös, tai tee vaikka unelmakartta, niistä unelmista, joita haluaisit vielä saavuttaa. Tee ainakin joistakin niistä tavoitteita, joiden eteen ryhdyt tekemään töitä.

Vinkki 3: Pyri aktiivisuuteen, sitoudu johonkin  sinulle mielekkääseen tekemiseen, pidä yhteyttä ystäviisi, sukulaisiisi, tai jopa tutustu uusiin ihmisiin. Näin voit torjua yksinäisyyden tunnetta omassa elämässäsi.

Itselleni suuri oivallus on ollut, että minä ja vain minä olen vastuussa omasta hyvinvoinnistani. Jos voin huonosti, mlnun velvollisuuteni itseäni kohtaan on tehdä asialle jotain ja tarvittaessa hakea apua. Minä olen vastuussa itsestäni, ei ne toiset.

Elämä ei lopu eläkkeelle jäädessä. Se voi olla uuden, upean,ihanan, innostavan aikakauden alku. Annathan itsellesi luvan hypätä uuteen seikkailuun. Annathan itsellesi luvan nauttia, kokeilla uutta ja elää täysillä.

Toivon sinulle ihania eläkepäiviä!

Kuvat: Pixabay

 

 

Puolivuosikatsaus: Miten olen edennyt vuositavoitteissani?

Elämän suunnittelua

 Olen ihminen, joka pitää suunnittelusta, asioitten paperille kirjaamisesta ja myöskin suunnitelmien toteutusten seuraamisesta. On minun juttuni tehdä pitkän välin tavoitteita, keskivaiheen suunnitelmia ja lyhyitä suunnitelmia tavoitteisiin pääsemiseksi. En tiedä mistä tämä on minulle tullut, mutta aina on ollut niin.

Muistan kun nuorena kirjoitin itselleni kirjeitä, joita sain avata vasta tietyn ikäisenä. Harmillista oli kuitenkin se, että muutimme niin usein paikkakunnalta toiselle, että kirjeet hävisivät matkan varrella. Tuskin niistä yhtäkään sain luetuksi oikeassa iässä. Sen muistan, että niissä oli usein joitain tulevaisuuden suunnittelua, kysymyksiä, olenko edelleen ihastunut tiettyyn ihmiseen jne.? Kirjeet olivat ikään kuin  tarkistus, olivatko asiat toteutuneet ja edelleen paikkaansa pitäviä.

Olen työssäni nuorten kanssa tehnyt myös usein  unelmien aarrekartan. Siinä suunnittelimme yhdessä lehtileikkeiden avulla tulevaisuutta. Teimme niistä unelmien aarrekartan, jonka jokainen sai pitää esillä haluamassaan paikassa.  Idea on, että tätä aarrekarttaa katsellessa pikkuhiljaa unelmat alkavat toteutua, eli ihminen alkaa tehdä töitä unelmien eteen.

Itse tein myös parin ystäväni kanssa muutamana vuonna itselleni unelmien aarrekartan. Muistan, että  oli mukava etsiä lehdistä kuvia, jotka muistuttivat omia unelmia. Oli myös kiva kertoa ystäville ääneen omat unelmansa. Ääneen lausuttuina ne tulivat enemmän todellisiksi. Jälkeenpäin ajatellessa tiedän, että osa näistä unelmista ovat toteutuneet, osa ei.

 

Kun mietin elämää, toivon että minusta ei koskaan tule niin kyynistä, etten haluaisi enää unelmoida. Unelmoinnissa on jotain aivan samaa kuin flirttailussa tuntemattoman kanssa bussipysäkillä. Se on niin mukavaa, harmitonta, ei tee kenellekään pahaa, mutta siitä tulee niin hyvä mieli. Se alkaa hymyilyttään. Unelmoinnissa voit olla aivan missä vain ja tehdä aivan mitä vain. Elämä on helppoa ja ongelmatonta. Tässä on  tietysti olemassa se vaara, että ihminen voi tykästyä unelmointiin, niin että jää siihen ikään kuin koukkuun, Hän jää toimettomana odottamaan, että joku tulisi ja pelastaisi hänet ja toteuttaisi hänen unelmansa.  Se on vähän samaa mitä kirjoitan blogissani  Vuoren kantaja. Tulisi lottovoitto, tulisi se ihmeellinen joku ja järjestäisi asiani kuntoon jne. Kuitenkin unelmat ovat aivan mahtava tie tehdä tavoitteita omassa elämässä. Unelmat kertovat paljon siitä, mitä ihminen haluaa itselleen ja omaan elämäänsä. Niistä voi tulla tavoitteita.

Tein tämän vuoden alussa itselleni kartoituksen  siitä mitä viime vuosi toi tullessaan. Onnistumiset ja epäonnistumiset. Mitä hyvää tapahtui viime vuonna ja mitä epätoivottavaa tapahtui? Voinko tehdä jonkun asian toisin?

Samoin tein suunnitelmia, tavoitteita tälle vuodelle ja nyt on hyvä tehdä puolivuosi katsaus. Olenko päässyt yhtään etenemään tavoitteissani?

Onko tänä tuttu ajatus sinulle? Teetkö sinä  elämän suunnitelmia, vai elätkö päivän ja hetken kerrallaan, ottaen vastaan sen , mitä elämä tuo tullessaan? 

Itselleni tämä suunnittelu tuli tutuksi jäädessäni eläkkeelle. Töissä ollessa sitä meni työn ja muun mukana täysin. Päivät täyttyivät ihan itsekseen. Eläkkeelle jäädessä jäikin yhtäkkiä paljon aikaa. Mihin minä käytän sen aikani? Itselleni olen kokenut hyväksi sen, että suunnittelen joka päivälle muutamia tehtäviä asioita. Muuten jäisin helposti Tv:n  tai netin suurkuluttajaksi . Nyt päivän suunnitelmat antavat rytmiä päivääni. Myöskin se, että olen saanut tehtyä suunnitellut työt, antaa minulle hyvän olon.

Puolivuosikatsaus

Tässä puolivuosikatsauksessa on kuitenkin kysymys suuremmista tavoitteista.

Suunnitelmissani olen käyttänyt apuna näitä kuutta pilaria, joista kirjoitan tässä blogissani:

1. Fyysinen terveys: Halusin itselleni kivuttomampaa vuotta. No, se ei ole kylläkään ainakaan tämän puolen vuoden aikana toteutunut. Itse asiassa melkoisia vastoinkäymisiä tämän asian suhteen on on tullut. Minulla todettiin keväällä myös nivelrikot käsissä tämän jalan hermokivun lisäksi. Uudeksi tavoitteeksi onkin tullut, etten rasittaisi läheisiäni kivuillani, sillä olenhan paljon muutakin kuin kipuni. En haluaisi, että kipu määrittelee minut. Tästä olen kiitollinen. Olen myös kiitollinen jokaisesta vähemmän kivuttomammasta päivästä. Mitkä on sinun haasteesi fyysisen terveytesi suhteen? Haluaisitko nukkua paremmin, laihtua, olla virkeämpi. Onko  fyysinen terve elämä kenties sinun tärkein tavoitteesi?

2. Tunteitten hallinta: Halusin oppia mm lisää turvallisuuden tunteesta. Tämä on mielenkiintoinen, mutta todella pitkä taival. Siihen liittyy niin paljon monia muitakin tunteita. Kun joskus onnistuu saamaan itsensä turvalliseen tilaan, niin siitä seuraa kyllä välttämättä käsittämätön rauha. Sinun ei tarvitse varmistella mitään. Olet turvassa. Mihin tunteeseen sinä haluat tutustua paremmin tänä vuonna? Vääriä tunteita ei ole olemassa. Niitten ilmaisemisessa varmaan voi kullakin olla parannettavaa.

3. Sosiaaliset suhteet: Haluan, että ihmissuhteeni ovat edelleen laadukkaita, joissa molemmat osapuolet ovat saajia ja antajia.  Olen onnellinen, että minulla on niitä. Tämän puolen vuoden aikana olen oppinut myös sen, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Minulla on oikeus valita ihmiset lähelleni. Se on kumman vapauttavaa.  Onko sinulla riittävästi hyviä ihmissuhteita, jotka kannustavat sinua olemaan se, mikä olet. He antavat myös tukea tavoitteisiisi pääsemiseksi.

Kuva Pixabay

4. Tarkoituksen ja merkityksen löytäminen: Mitkä ovat minun arvoni kaikessa, mitä teen? Teenkö asioita taktikoimalla vai omien arvojeni mukaisesti? Pystynkö seisomaan arvojeni takana vaikka toiset olisivat eri mieltä tai jopa nauraisivat minulle. Tänä aikana tuntuu usein, että pää joutuu hyvin herkästi pölkylle, jos olet eri mieltä valtavirran kanssa. Näitä mietin mm. viime keväänä äänestäessäni Suomen presidentin vaaleissa.  Viime eduskuntavaaleissa taktikoin ja pershiilleen meni. Nyt äänestin omien arvojeni mukaan ja itselleni jäi paljon parempi olo. Olen sitä mieltä, että kun toimin omien arvojeni mukaan, minun on helpompi myös kunnioittaa itseäni. Oletko koskaan miettinyt omia arvojasi. Oletko myös pystynyt elämään niitten mukaan?

5. Taloudellinen turvallisuus:  Onko sinulla taloudellisesti turvattu elämä? Mitä se kenellekin onkaan? Joku tarvitsee siihen isonkin omaisuuden, jotta tuntee olevansa taloudellisesti turvassa. Toinen on tyytyväinen paljon vähempään ja tuntee silti olevansa turvassa. Milloin sinä koet taloudellisen turvan? Onko sinulla oltava joku tietty summa tilillä, jotta voit taloudellisesti hyvin? Sitä on hyvä miettiä itse kunkin. Mitä sinulle merkitsee taloudellinen vakaus? Itse saan tehdä tämän kanssa  edelleen paljon töitä.  

6. Aktiivinen elämäntapa: Minulle aktiivinen elämäntapa on kirjoittaminen. Tätä minä rakastan ja haluan jatkaa sitä muodossa tai toisessa vielä pitkään. Olen opiskellut myös monia uusia asioita ja haluan sitä jatkaa myös edelleen. Välillä pää on ihan pyörällä, kun tässä digi-maailmassa on niin monimutkaisia asioita opeteltavana. Opiskelu kyllä pitää mielen pirteänä. Olen aina pitänyt opiskelusta. Ilmankos minulla on neljä ammattia ja viides lopputyötä vailla. Kuulun Facebookissa erääseen senioriryhmään. Siellä kysyttiin, että käymmekö vielä itse sienestämässä? Vastasin tähän kysymykseen: Sienestän itse niin kauan kuin on mahdollista. eli siis rakastan sienestämistä ja marjastamista ja haluan tehdä niitä, kivuista huolimatta, niin kauan kuin mahdollista. Metsässä liikkuminen on minulle metsäterapiaa. Se pitää aktiivisena ja antaa hyvän olon. sivutuotteena saa vielä hyvää ruokaakin. Mikä pitää sinut aktiivisena niin, että saat siitä elämääsi virtaa? Onko se liikunta, vapaaehtoistoiminta, ihmissuhteet, matkustaminen, mökkeily, ulkoilu jne? Mikä on se sinun juttu? Mistä nautit?

 

                                                       Kuva Pixabay

Summa summarum. Tämä puolivuosikatsaukseni kertoi minulle, että asiat ovat ihan hyvällä tolalla. Olen joissakin asioissa päässyt lähemmäksi tämän vuoden tavoitteitani. Joidenkin kohdalla saan tehdä enemmän työtä. Joidenkin tavoitteiden  kohdalla voi miettiä kenties suunnan muutosta tai keksiä uusia keinoja niitten saavuttamiseksi. Aina voi tarvittaessa tehdä muutoksia. Hyvä näin.

Olen myös miettinyt, että yksin elävän ihmisen on ehkä helpompi suunnitella ja toteuttaa omia haaveitaan kuin sellaisen ihmisen, jolla on toinen ihminen siinä vieressä. Kaikessa täytyy ottaa huomioon toinen ihminen, puoliso, lapset, kuka siinä vierellä sitten onkin. Kuitenkin uskon siihen, että jokaisella on unelmia, joista voi tulla tavoitteita, joiden eteen voi tehdä työtä. Oli elämäntilanne mikä tahansa. Kukaan ei ole liian vanha tai nuori tähän projektiin. Uskon myös siihen, että jos en itse ota vastuuta oman elämäni suunnittelusta ja tavoitteista, niin joku muu tekee sen puolestani.

Lopuksi haluan jättää muutamia asioita mietittäväksi.

Voisitko sinä ottaa koppia joistakin seuraavista ajatuksista:

 1.Kirjoita itsellesi rakastava kirje viiden vuoden päähän. Jos aika tuntuu liian pitkältä kirjoita vaikka vuoden, kahden, kolmen päähän.

2. Kirjoita paperille ylös asioita, mistä haaveilet? Mistä unelmoit? Älä tässä vaiheessa järkeile niitten suhteen. Mitkä ovat ne unelmat, jotka hymyilyttää sinua?

3. Katsele unelmalistaasi. Mieti onko niistä joku, josta voi tulla tavoite ja jonka eteen voit aloittaa tehdä työtä jo tänä vuonna?

Haluan rohkaista unelmoimaan, hullujakin.  Sellaisiakin asioita, jotka alkaa hymyilyttään. Joistakin niistä unelmista voi todellakin tulla tärkeitä tavoitteita, joiden eteen voi tehdä  töitä.

Unelmoimisiin!

Kuva Pixabay

Muutamia syitä unettomuuteen ja vinkkejä unettomuuden omahoitoon

 

Mielen hyvinvointia edistää myös nukkuminen. Jos nukut hyvin ja riittävästi, olet onnellisessa asemassa. Jos näin ei kuitenkaan ole niin tässä blogissa haluan tuoda sinulle muutamia ajatuksia pohdittavaksi .

Oletko sinä ihminen, jonka nukkumiseen täysikuu vaikuttaa? Minä olen. Täydenkuun aikoihin en joko saa unta tai sitten herään tasan klo 4.20. Useasti en edes tiedä etukäteen, että on täydenkuun aika. Siinä sitten yön hiljaisuudessa herää epäilys ja tarkistan asian ja totean: " Ystäväni Täysikuuhan se taas on tullut  kylään.." Löytyi syy valvomiselle. Täydenkuun aiheuttama valvominen on jotenkin helppo kestää. Sen tietää, että se menee ohi.

Televisiossa vähän aikaa sitten haastattelu, jossa kerrottiin, että suurin osa suomalaisista aikuisista nukkuu liian vähän. Ihmisen pitäisi nukkua 7-9 tuntia yössä, jotta unen määrä olisi riittävä.

Huh, en ole koskaan aikuisiässä nukkunut noin paljon.  Olen ns. illankukkuja ja nuorena myös olin aamun nukkuja. Muistan, kun opiskeluaikana piti lukea tenttiin, aloitin lukemisen n. klo 22 ja luin johonkin klo 02 saakka, joskus luin koko yön. Ei haitannut, jos unet jäivät vähiin. Sitä nukkui sitten, kun oli mahdollista. Samoin sitä saattoi hillua melkein koko yön ja kuitenkin mennä päivän töihin  suhteellisen pirteänä. Nämä olivat aina kuitenkin poikkeuksia, josta nopeasti palautui normaaliin. 

Olen aina sanonut, että jos menen nukkumaan ennen klo 23, niin silloin olen sairas. Minulla on ollut melkein aina hyvät unenlahjat. Olenkin myös sanonut, että nukun missä vaan, miten vaan.. En kuitenkaan tuota 7-9 tuntia ole nukkunut, paitsi jos on ollut oikein kunnolla univelkaa. 

Näin vanhemmiten asia on kuitenkin muuttunut: Uni ei tule enää välttämättä niin helposti ja on paljon unettomia öitä.

Yksi asia tuli minulle kuitenkin jo nuorena selväksi. Minulle ei sovi yötyö. Olin nuorena yhden kesän  eräässä lastenkodissa yöhoitajana. Voin sanoa, että olin sen kesän sekaisin kuin seinäkello. Elämänrytmini menivät niin sekaisin, etteivät ne palautuneet kunnolla edes vapaapäivinä. On aivan eri asia valvoa muuten vaan yhden yön, kun valvoa työtä tehden, usein monta yötä peräkkäin.

Tästä huolimatta olen suurimman osan työhistoriaani tehnyt kolmivuorotyössä, kunnes lääkäri pisti sille stopin. Verenpaineeni huitelivat korkeuksissa ja yövuoron jälkeen palautuminen kesti muutaman päivän. Eli en ollut viikon aikana kuin ehkä pari päivää täysin työkykyinen. Tein välillä vain kahta vuoroa ja se sopi minulle hyvin, mutta jouduin sitten jälleen palaamaan takaisin kolmivuorotyöhön, kunnes lääkärini pisti jälleen tälle stopin. Jäinkin sitten vuorotteluvapaalle, jonka aikana unirytmini normalisoitui ja terveyteni kohentui.

Tämän jälkeen en enää palannut tähän työpaikkaani, jossa olin ollut 23 vuotta, vaan siirryin toisiin tehtäviin ja toiseen työpaikkaan. Vaikka tuloni ilman vuorolisiä tippuivat useamman sataa euroa kuukaudessa, olin onnellinen. Työni oli ihmisten auttamista, tästä nautin ja työyhteisö oli mahtava. Verenpaineeni pysyi  normaalissa tasoissa, lääkitystä ei enää paljoakaan tarvittu ja NUKUIN HYVIN. .

Miksi tämän kaiken kerron? No ensiksikin siksi, että haluan rohkaista kuuntelemaan omaa kehoaan. Kolmivuorotyössä on paljon hyviä puolia, varsinkin rahallinen korvaus tuntuu mukavalta, sunnuntailisien kera. Totuus on kuitenkin, että yötyö altistaa ihmisen eri sairauksille esim. sydän ja verisuonitaudeille, diabetekselle jne. Siksipä kannattaa miettiä, että jos yötyöt alkavat viedä voimia, kannattaako niitten lisien takia itseänsä kuluttaa loppuun. Itselläni selvä muutos jaksamiseen tapahtui  vähän yli 50 vuotiaana. Tietysti on ihmisiä joille yötyö sopii ja he pitävät siitä, jaksavat ja haluavat tehdä sitä . Silloinhan se on ihan ok.

Moni terveydenhuollon, sosiaalialan ja monen muun kolmivuorotyötä tekevä kuitenkin miettii varmasti, varsinkin kun ikää tulee lisää, että kannattaako tämä, kannattaako valvoa öitänsä töissä?

Jos tuntuu vähänkin vaikealta, niin haluan rohkaista muutokseen. Voithan ensin yrittää keskustella työnantajan kanssa molemmille sopivista järjestelyistä. Jos tämä ei onnistu, niin ehkäpä löytyy toinen työpaikka. Omaa untansa ja unen laatuaan ei kyllä kannata työpaikan takia menettää. Itse sinnittelin, näin jälkeen päin ajatellen, aivan liian pitkään. Kannattaa kuunnella kehoaan.

Mitä muita syitä saattaa olla unettomuuteen ja mitä voisit tehdä niille?

On monia syitä unettomuuteen. Ensimmäiseksi tulee mieleen psyykkiset syyt esim. stressi, huolet, ihmissuhteet ja masennus.. Kun menet sänkyyn niin tuntuu kuin huolten vuori kaatuu päällesi, suret parisuhdettasi, lastesi elämää, pelkäät sairastumista ja kuolemaa, stressaat raha-asioitasi, työasioitasi tai olet niin masentunut, että mikään ei tunnu enää miltään ja olet täysin toimintakyvytön. Voi olla, että väsyneenä kyllä nukahdat, mutta heräät muutaman tunnin päästä miettimään asioita, jotka sitten tuntuvatkin yön pimeydessä suhteettoman suurilta. Olet aivan loukussa.

Toiseksi, on olemassa fyysisiä syitä unettomuuteen ja unen laatuun esim. erilaiset kivut, uniapnea, alkoholi ja kofeiini. Jos sinulla on selkäkipua, päänsärkyä tms. sitä voi olla sen verran, ettet saa nukutuksi, tai ainakin ne saattavat vaikuttaa unenlaatuun. Saatat nukkua katkonaisesti ja levottomasti. Alkoholi saattaa rentouttaa, mutta se voi myös aiheuttaa sen, että nukut katkonaisesti ja levottomasti.

Kolmanneksi elämäntapa saattaa vaikuttaa unen laatuun ja unettomuuteen. Saatat esim. syödä liian raskaasti ennen nukkumaanmenoa, teet työtä tietokoneella liian myöhään ja aivosi ovat kierroksilla vielä silloinkin, kun pitäisi mennä nukkumaan. Käyt lenkillä liian myöhään. Ajattelet, että sillä nollaat päivän tapahtumat, mutta kovan esim. juoksulenkin jälkeen kehosi on vireystilassa vielä pitkään. Et pysty heti rauhoittumaan unten maille.

Vielä yksi syy unettomuuteen voi olla unihygienia. Sänkysi ja tyynysi voivat olla huonoja ja epämukavia. Makuuhuoneesi rauhaton ja ilma ummehtunutta.

 

Mitä voisit itse tehdä, jotta saisit nukutuksi?

On paljon itseapukeinoja unettomuuteen. Tietysti ensin sinun on hyvä miettiä omat unettomuuden, huonon unenlaadun syyt? Mikä sinua valvottaa, onko unesi katkonaista, vai etkö saa unta. Onko unettomuus jatkuvaa? Jos unettomuus on vaikeaa ja jatkunut pitkään , niin suosittelen ammattiavun puoleen kääntymistä

On kuitenkin paljon asioita, joita voit itse tehdä. Voi ainakin kokeilla auttaako ne. Tässä muutamia vinkkejä:

• Säännöllinen unirytmi: Yritä mennä nukkumaan ja nousta ylös samoihin aikoihin, myös vapaapäivinäsi.
• Rauhoittavat iltarutiinit: Liikunta , käy vaikka lenkillä, mutta ajoissa. Säännöllinen liikunta tekee keholle ja psyykelle hyvää. Itse käyn koirani kanssa  iltalenkillä joskus klo 20 maissa. Kävelemme yleensä melko reippaasti ja usein kun saavumme kotiin sanon ihan ääneen." Kyllä oli ihanaa, tästä nautin."  Liikunnan jälkeen voi mennä lämpimään , rentouttavaan kylpyyn, syödä hyvää iltapalaa (syö sellaista, joissa on magnesiumia ja tryptofaania.ne saattavat rauhoittaa. näitä on mm. maitotuotteissa, pähkinöissä ja banaanissa). Syö iltapala kuitenkin ajoissa, ei vähän ennen nukkumaanmenoa. Itse join aikoinaan työstressiin iltaisin stressinpoisto ja mieltä rauhoittavaa teetä. Koin sen hyväksi. Noin tunnin päästä teen juomisen jälkeen olin hyvin sänkyvalmis ja nukuin kuin pieni porsas. Älä katso telkkaria ja älypuhelinta tappiin saakka. Lue vaikka mieluummin jotain kiinnostavaa kirjaa. Jotkut kuuntelevat äänikirjaa ja sanovat sen auttavan nukahtamiseen. Minulla ei ole tästä kokemusta, mutta voithan sitä kokeilla. Luen usein unettomuuden  vaivatessa vanhoja Aku Ankkoja, joita minulla on jo valmiina yöpöydän hyllyssä. Aku Ankka  rentouttaa ja saa todellakin ajatukset pois ahdistavista ja stressaavista asioista. Lukemisesta tulee hyvä mieli ja kohta saatan nukahtaa levollisena. Suosittelen kokeilemaan tätä, Voit miettiä, minkä kirjojen tai lehtien lukeminen rentouttavat sinua. Se voi olla todellakin Aku Ankka, Jaska Jokunen yms. jotain sellaista, missä ei tarvitse paljon ajatella.
•  Tee makuuhuoneesta rauhoittava ja miellyttävä. Huoneen tuulettaminen ennen nukkumaan menoa.
•  Stressinhallinta ja rentoutumismenetelmät: Voit kokeilla eri stressinhallintamenetelmiä kuten syvähengitystä, meditaatiota, joogaa ja kehon eri rentoutusmenetelmiä, jotta saat itsesi rauhoittumaan uneen. Yksi hyvä keino mielen rauhoittumiseen on rukous. Siinä ihminen saa jättää huolensa jollekin suuremmalle, Jumalalle. Yksi vinkki vielä on, että jos vain pystyisi ratkomaan päivän aikana stressiä tuottavat asiat, niin etteivät ne seuraisi sänkyyn. Näistä kirjoitan myöhemmin lisää ja tarkemmin kun käsittelen erikseen stressiä.
• Päiväunet: Jos sinulla on tapana ottaa päikkäreitä, niin jätä ne väliin tai pyri pitämään ne lyhyenä etteivät ne haittaa uneen pääsemiseen illalla.
• Anna itsellesi lupa valvomiseen: Uutena löytönä olen huomannut, että nukahdan helpommin, kun annan itselleni luvan valvoa. Sanon itselleni, että lepään tässä vähäsen. En yritä taistella unettomuutta vastaan. Usein rentoudun ja nukahdan tähän. Samoin jos tulee ahdistavia ajatuksia ja tunteita, niin sanon itselleni: "Minä ajattelen näin ja tunnen nyt näin. Ei haittaa. Tämä on nyt täysin luvallista minulle. " Eli en yritä vastustaa näitä ajatuksiani ja tunteitani. Se kummasti rentouttaa ja kappas vaan kohta saatan olla jo unessa.
• Ihan lopuksi vinkki jonka olen löytänyt. Mielenterveystalolla on netissä unettomuuden omahoito-ohjelma. Siihen kannattaa käydä tutustumassa. Jospa sieltä löytyisi apua.

Tässä oli muutamia vinkkejä, joita voit huoletta kokeilla kotona itseksesi. Jos unettomuus on vakavaa ja on kestänyt kauan, niin ota jo ihmeessä ammattiauttajaan yhteyttä. Saat sieltä lääkinnällistä tai lääkkeetöntä apua.

Unettomuuteen kannattaa suhtautua vakavasti sillä, kuten jo alussa sanoin, se voi altistaa meidät eri sairauksille.

Toivon sinulle rauhallisia, hyviä unia!

Vuoren kantaja

 Katsoin taannoin television jumalanpalvelusta. Siellä saarnan pitävä pappi kertoi kahdenlaisista ihmisistä, miten he suhtautuvat kohtaamaansa vuoreen. Toiset lähtevät ylittämään vuorta ja toiset ottavat vuoren harteilleen kantaakseen, Kumpaan ryhmään minä kuulun?

Olen kehitellyt mielessäni, mitä kaikkea tämä kaikki voisi tarkoittaa? Mitä on olla vuoren ylittäjänä ja mitä sitten vuoren kantajana?

 

Annoin mielikuvitukseni, luovuuteni, fyysiset ja psyykkiset reaktioni viedä ajatukseni eteen päin ja maalata itselleni kuvia molemmista vaihtoehdoista. 

Mitä on olla vuoren kantaja?

Katselin ensin vuoren kantajaa. Näin ihmisen makaamassa maassa, iso taakka selässään. Hän ei pääse sieltä mihinkään taakan painon tähden. Näen että hänellä on tuskainen olo. Hengitys kulkee vaivalloisesti taakan alla. 

Pysähdyn vuoren kantajan luo ja kyselen kuulumisia. "Ihan hyvää" kuului vastaus. 

 "Olet maannut tässä jo tovin, mitä sinulla on oikein kannettavana?" 

"Rahahuolia, terveyshuolia ja huolia ihmissuhteista. Murehdin myös maailman tapahtumista ja pelkään, mitä kaikkea voikaan tapahtua." hän vastasi. 

Aha, miten sinä ajattelit selvitä niistä? 

"Haaveilen paremmista ajoista ja odotan ihmettä. Vuori painaa niin paljon, etten jaksa muuta tehdä. Haaveilu helpottaa tuskaa hetkeksi ja ihmeen odottelu antaa toivoa. Ehkäpä joku tulee ja auttaa minua. Ottaisi pois tuskani."

Kiitin häntä tästä pienestä keskusteluhetkestä ja jatkoin matkaani. Tunsin kuinka ahdistus valtasi mieleni. Onko elämä sitä sitä, että makaa vatsallaan maassa huolten vuoren alla toivottomana ja odottaa vaan ihmettä. Eikö asioille voi tehdä mitään?

... entä sitten vuoren ylittäjä? 

Pienen matkaa kulkiessani näin toisen henkilön. Hänellä oli pieni reppu selässä, jossa oli eväitä ja juomista, keppi toisessa kädessä, lenkkikengät jalassa ja kartta toisessa kädessä. Hän tutkaili vuorta ja välillä karttaa. Pysähdyin hänen luokseen ja haastattelin häntä.  Hän kertoi lähtevänsä ylittämään vuorta. Suunnitelmia kyllä on, mutta pelottaa, mitä matkassa mahtaa ja voisi tapahtua.. Vuoren korkeus  ja jyrkät vuoristopolut tuntuvat tosi haastavilta. Mitä jos hän ei jaksakaan ylittää vuorta. Mitä jos hän kompastuu ja putoaa alas kapeilta vuoristopoluilta, mitä jos...

Henkilö kertoi, että peloista huolimatta hän aikoo lähteä liikenteeseen. Aivan kuin sisäinen pakko  työntäisi häntä  eteenpäin. Hän rauhoittelee itseään sillä, että hänellä on kartta, hyvät välineet ja eväät. Matkalla saattaa vielä nähdä toisiakin vuoren ylittäjiä. Heidän kanssaan voi hetken keskustella ja heiltä voi saada tarvittaessa apua.

 Hän kertoi myös, mikä on se tunne, kun pääsee perille. On kävelty, on jännitetty, on kiivetty, on pelätty, mutta on päästy perille. Voittajan ja onnistumisen tunne, se on niin mahtavaa..

Kiitin haastattelusta ja toivotin vuoren ylittäjälle hyvää ja turvallista matkaa.

Jälleen mietin vuoren kohtaajia. Molemmissa nähdään kyllä vuoren korkeus ja sen yli pääsemisen haasteet. Ensimmäisessä odotetaan ihmettä, apua joltain toiselta ihmiseltä, yhteisöltä, yhteiskunnalta, ihmeeltä, Jumalalta tms. Toisessa vastuu lähtemisestä on itsellä, mutta voi kuitenkin saada apua toisilta, ehkäpä Jumalaltakin. Kumpi haluaisin olla?

 Näiltä näkymin haluaisin kyllä olla vuoren ylittäjä. Vaikka se vaatisi minulta paljon enemmän, mutta se antaisi toivoa ja perille päästyä onnistumisen tunteen. Sitä minä haluan.

Mietin myös sitä, että me ihmiset olemme niin erilaisia. Osa tarttuu heti toimeen, kun vuori tulee vastaan. Osa jää ensiksi pohtimaan ja toimii pohtimisen jälkeen. Joku lamaantuu täysin ja jää vaan makaamaan. Toinen taas reagoi syyllistämällä vuorta ja levittämällä pahaa oloaan eteenpäin.

Varmasti vuoreen reagointitapoja on vielä muitakin. Se on myös muistettava, että jokaiselle ihmiselle se oma vuori on korkea, vaikka se toisesta voi tuntua pieneltä mäen nyppylältä. Emme koskaan tiedän täysin toisen elämästä kaikkea. 

Se on tärkeää, miten kohtaamme vuoren? Jäämmekö makaamaan vai yritämmekö ylittää vuoren?

Kumpi sinä haluaisit olla? Vuoren kantaja vai ylittäjä? Miten sinä kohtaat vuoresi?

Kuvat Bixabay

Mitä on mielen hyvinvointi ja miksi se on tärkeää?

 

 

 

Olen niin surullisena seurannut uutisia monien lahjakkaiden, varsinkin nuorten kuuluisuuksien  elämän itseaiheutetuista ennen aikaisesta loppumisesta. Viime kevään ja kesän aikana niitä on valitettavasti ollut monia, niin täällä Suomessa kuin ulkomailla.  

 Samoin olen  surullisena ja huolestuneena seurannut, kun puhutaan ihmisten pahoinvoinnista, varsinkin nuorten pahoinvoinnista. Tämä ilmenee usein  mielettömänä tuntemattomiin kohdistuvana väkivaltana, perheväkivaltana, someraivona ja tietysti päihteitten käyttönä  ja ennen aikaisina päihdekuolemina.

Olen itse aktiivinen somen käyttäjä. Olen huomannut kuinka somekäyttäytyminen on muuttunut vuosien saatossa. Itse asiassa olen ollut usein todella järkyttynyt someraivosta, jota esiintyy, varsinkin poliitikkoja kohtaan ja myös politiikoilla. Sen ymmärrän, että meillä on ja pitää olla mielipiteen ilmaisun vapaus. Siinä kuitenkin jokaisen on hyvä miettiä, mitä ilmaisee ja miten. Parantaako se maan asioita jos esim. puututaan ja mollataan toisen ulkonäköä, kaivetaan kaiken maailman saastat menneisyydestä jne. Toki on asioita, joihin ei voi eikä saa olla puuttumatta, vaikka asiat olisivat tapahtuneet vuosia sitten.  

 Some on tehnyt mahdolliseksi sanoa asioita, joita et kehtaa sanoa  toiselle kasvokkain. Kuitenkin kirjoitettu sana jää  muistiin ja usein kirjoitetaan esim. Facebookissa omalla nimellä. Sitä ei ehkä ajatella, että ilkeilemällä toiselle julkisesti, häpäiset myös itsesi julkisesti.

Olen myös miettinyt politikkojen käyttäytymistä. Viime keväänä ennen eduskuntavaaleja heidän käyttäytyminen toisiaan kohtaan oli välillä todella huonoa, huudettiin päälle, ei kuunneltu toisen ajatuksia, keskeytettiin toisen puheet. Vain omalla mielipiteellä oli väliä. Samoin oppositio höykytti vallassa olevaa hallitusta roisin ottein ja tämä jatkuu. Nykyinen oppositio höykyttää  nykyistä hallitusta ja hallitus oppositiota. Kumpikaan osapuoli ei anna piiruakaan periksi.. Itselleni tästä kaikesta tuli ja tulee välillä niin paha olo, että oli pakko pitää politiikkapaastoa. Voisiko tässä sanoa, mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Onneksi presidentin vaalit sujuivat hyvien käytöstapojen mukaisesti ja Suomi on saanut uuden presidentin.

Olen huomannut sen, että et voi puhua politiikasta, tasa-arvoisesta avioliitosta, uskonnosta ja yleensäkään mistään isommasta asiasta kuin vain samoin ajattelevien kesken. Muutoin sinut lytätään jo alkumetreillä vihaisesti. Kuitenkin itse ajattelen ja peräänkuulutan kuuntelevaa keskustelua, jossa voisin toisen ajatuksesta ja mielipiteestä jopa oppia jotakin. Ei se ole keneltäkään pois, jos kuuntelee  ja kuulee toisen mielipiteen ja ajatuksen yrittäen edes vähän ymmärtää sitä. Ei se vie minun ajatuksilta pohjia pois vaan voi joskus jopa antaa jotain uutta näkemystä. Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Eikä toinen ole tyhmä, vaikka hän ajattelee eri lailla. Se on hänen oikeutensa. Toisen kunnioittamista peräänkuulutan.

Nämä kaikki mielestäni kertoo ihmisten  mielen pahoinvoinnista.

 Tähän aikaan liittyy myös hyvin olennaisena ajatus: Jotta voin paremmin, niin minun pitää saada apu jostain ulkopuolelta - nyt ja heti. Jollei tätä apua saada heti, niin voidaan todella pahoin. Syytetään maahanmuuttajia, syytetään rasismia, syytetään terveydenhoitoa, syytetään koulujärjestelmää, syytetään kelaa, syytetään kirkkoa, syytetään rahapulaa ,syytetään poliitikkoja, syytetään, syytetään ja vihataan. En sano, etteikö näissä monissa todellakin olisi parantamisen varaa, jotta ihmiset saisivat avun nopeammin ja voisivat paremmin. Niihin en puutu tällä kertaa, vaan haluaisin heittää ilmaan kysymyksen: Mitä itse voin tehdä, jotta voisin paremmin? Mitä voin tehdä oman mielen hyvinvointini eteen? Mihin voisin sitoutua? Mistä kaikesta olen itse vastuussa?

Mitä on mielen hyvinvointi?

Mielen hyvinvointi kuvaa henkilön kokonaisvaltaista hyvää mielenterveyttä ja sisäistä tasapainoa. Kun mieli voi hyvin, ihmisellä on pääsääntöisesti positiivinen mieliala, hän hallitsee tunteensa ja osaa ilmaista niitä. Hänellä on kykyä selviytyä stressistä, ihmissuhteet ovat terveet ja elämällä on tarkoitus. Lisäisin vielä, että kun mieli voi hyvin, ihmisellä on kyky tuntea onnellisuutta, ainakin ajoittain. Tämä kyllä liittyy tunteisiin, mutta halusin ottaa tämän erikseen, koska koen sen olevan niin tärkeä. Minusta hyvä kysymys on, olenko tuntenut onnellisuutta/tyytyväisyyttä viimeisen kahden viikon aikana? Jos olen niin mielen hyvinvointini ei ole hirveän huonolla tolalla. 

Mielen hyvinvointi ei todellakaan tarkoita, etteikö joskus olisi masentunut, surullinen ja olisi ongelmia ihmissuhteissa. Ihminen voi kokea myös stressiä ja elämän tarkoituksellisuus voi välillä hävitä.

Jos mieli voi pääasiallisesti hyvin, niin ihmisillä on kyky selviytyä vastaan tulevista haasteista. Kyky löytää keinoja stressin hallintaan, ihmissuhteitten hoitamiseen, tunteitten ilmaisemiseen ja hallintaan jne.. Kun mieli voi hyvin voi löytää itsessään niitä voimavaroja, jotta jaksaa eteenpäin ja elämä on mielekästä. Mielenhyvinvointiin liittyy tyytyväisyys omaan elämään.

Miksi mielen hyvinvointi on tärkeää?

Ensinnäkin se vaikuttaa fyysiseen terveyteen. Fyysinen terveys ja mielen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Hyvä mielenterveys vaikuttaa unen laatuun, stressin sietokykyyn ja se auttaa ihmistä pitämään yllä terveitä elämäntapoja.

Mielen hyvinvointi vaikuttaa ihmissuhteisiin. Kun mieli voi hyvin, ihmisellä on voimavaroja hoitaa ihmissuhteita. Hän pitää ne terveellä, tasavertaisella tasolla ja hän pystyy empatiaan ja läheisyyteen.

Kun mieli voi hyvin se edistää myös luovuutta. Se auttaa myös keskittymiskykyyn.

Mielen hyvinvointi edistää stressinhallintakykyä ja auttaa ihmistä selviytymään vastoinkäymisissä.

Lisäisin tähän vielä sen kuinka tärkeää on mielen hyvinvointiin panostaminen. Se voi ennalta ehkäistä mielenterveysongelmia ja vähentää niiden riskiä. Kun säännöllisesti tutkii omaa mielen hyvinvointiaan, kuuntelee herkällä korvalla vastausta kysymykseen:" Hei, kuinka minä voin?" Silloin voi myös tarvittaessa hakea apua ajoissa. Samoin ajattelen ihmissuhteissa, kun katselen kauniisti ja kuuntelen toista myös herkällä korvalla, välitän toisesta ihmisestä.. Kun näen, että läheiseni ei voi hyvin, pyrin ohjaamaan hänet avun pariin. Voihan olla, että toinen ei ota apua vastaan, mutta olen osoittanut välittäväni. Se on minun tehtäväni. Toinen kysymys on tietysti, että milloin sitä apua sitten saa, mutta toivon, että jos sitä ajoissa hakee niin sitä tarpeeksi ajoissa saa.

Haluan tällä blogillani edistää sitä ,että jokainen meistä kuuntelisi itseään, omaa vointiaan ja myös läheistään herkällä korvalla, jotta apua saataisiin ajoissa.

Ethän halua olla kuin pupu, joka työntää päänsä pensaaseen ja kuvittelee kaiken olevan hyvin. On vaan kysymys välittämisestä, itsestä ja niistä ihmisistä, jotka lähellesi olet saanut.

Vielä ihan lopuksi haluan jättää pohdittavaksi seuraavan ajatuksen. Voisiko onnellisuuden tavoittelemisen rimaa alentaa tyytyväisyyden tavoitteluksi. Kun ihminen on tyytyväinen, niin siitä seuraa usein rauha, turvallisuus ja lepo. Kun taas ihminen kokee olevansa turvassa, hän saattaakin huomata olevansa onnellinen

Kuvat: Pixabay

Mielen hyvinvointi

 Viimeiset viisi vuotta ennen eläkkeelle jäämistäni sain työskennellä työssä, jota todella rakastin ja jonka koin olevan eniten minua itseäni. Työni oli auttaa ihmistä elämän eri kriiseissä, kolhuissa ja ohjasin heitä tarvittaessa lisäavun pariin. Parasta oli, että meille sai tulla anonyymisti ja ilman ajanvarausta. Kun tuli äkillinen kriisi, työpaikalleni voi tulla heti keskustelemaan ja hakemaan apua. Ei tarvinnut odottaa viikkoja, että pääsisi avun pariin. 

Voin sanoa, että melkoinen elämänkirjo tuli nähtyä ja kuunneltua. Oli ihana nähdä, kun joku sai avun jo ensimmäisellä keskustelukerralla.  Hän sai taakan harteiltaan pois. Joskus tähän tarvittiin pidempi asiakkuus, jotta saatiin elämä järjestykseen. Tätä niin rakastin - auttaa ihmistä.

Kun mietin tätä blogini aihetta "Elämän makuja ja värejä". niin siitä tulisi tekstiä vaikka millä mitalla. Varsinaista sillisalaattia. Siksi päädyin keskittyä mielen hyvinvointiin. Mietin myös suuntaanko tämän blogini pelkästään eläkeläisille, miten edistää heidän hyvinvointiaan. Kohdeyleisö olisi lähellä minua. Totesin kuitenkin, että haluan kirjoittaa tästä laajemmalle ihmisjoukolle. Aihe on sellainen, joka periaatteessa koskettaa jokaista ihmistä - vauvasta vaariin. Jokainen meistä varmasti haluaa voida hyvin, jotta elämä voisi olla tasapainosta, tyydyttävää ja ajoittain myös onnellista. Kuitenkin koen, että haluan auttaa ennen kaikkia naisia. Koen, että naisena olo ei vieläkään ole välttämättä helppoa. Varsinkaan minun ikäluokkani naisilla, koska meidän harteilla on edelleenkin usein se kiltin tytön trauma. Mitä se nyt kellekin tarkoittaa? Heille minä tämän blogini haluan ensisijaisesti kirjoittaa.

 Haluan auttaa ihmistä tekemään hyvinvointia edistäviä asioita ja löytämään keinoja oman mielen hyvinvointiin. Haluan myös haastaa hyppäämään omien esteiden yli ja kokemaan ehkä jotain uutta. 

Jotta tästä blogistani ei tulisi sitä sillisalaattia, olen ajatellut keskittyväni kuuteen asiaan, jotka mielestäni liittyvät olennaisesti mielen hyvinvointiin.

1. Fyysinen terveys: Tämä ja mielenterveys kulkevat usein käsikädessä. Siihen kuuluvat säännöllinen liikunta, tasapuolinen ruokavalio, uni ja lepo.

2.Tunteiden hallinta: Tunteiden tunnistaminen, ilmaiseminen ja hallinta ovat tärkeä osa mielenterveyttä. Niiden salliminen, hyväksyminen ja terveet tavat käsitellä stressiä edistävät mielen hyvinvointia. Tähän liitän myös itsetuntemuksen ja itsemyötätunnon. Itsensä hyväksyminen ja itselleen myötätuntoisen asenteen kehittäminen on erittäin tärkeä mielen hyvinvoinnille. Niin myös se, että tuntee omat vahvuudet, heikkoudet ja rajat auttavat voimaan hyvin.

3.Sosiaaliset suhteet: Laadukkaat ja tukevat ihmissuhteet edistävät mielen hyvinvointia.

4.Tarkoituksen ja merkityksen löytäminen: Tavoitteiden asettaminen, omien arvojen mukaisesti eläminen ja itsensä kehittäminen edistävät mielen hyvinvointia ja onnellisuutta.

5. Taloudellinen turvallisuus: Mietin paljon, että otanko tämän omaksi ryhmäkseen, mutta koen tämän todella tärkeäksi. Jos raha-asiat ovat hunningolla on vaikeaa ylläpitää mielen hyvinvointia. Rahastressi vie ihmiseltä niin paljon voimia.

6. Aktiivinen elämäntapa: Aktiivisuus voi olla eri ihmisille eri asioita. Tärkeää on löytää oma intohimonsa ja kiinnostuksen kohteet. Mennä niitä kohti, se pitää mielen virkeänä.

Näistä kuudesta hyvinvoinnin pilarista kirjoitan tässä blogissani. Ihmisiä kuunnellessani huomasin, että useimmat elämän ongelmat, vaikeudet ja kriisit liittyvät juuri terveyteen, ihmissuhteisiin, raha-asioihin, elämän tarkoitukseen ja tunteisiin. Siksi haluan niistä kirjoittaa. Jospa joku löytää itselleen avun.

Niihin jokaiseen ryhmään kuuluu myös paljon elämän makuja ja värejä.

Tahdoin kertoa nämä etukäteen sillä ne joita aihe kiinnostaa voivat lähteä seuraamaan blogiani. Toivottavasti niitä on monta.

Minulle tämä on seikkailu ja toivottavasti myös uuden oppimista.

Kutsun sinut mukaan tähän seikkailuun ja löytämisen iloon.